30.11.2012

teatterin lapset





                        kuvat Tampereen Työväen Teatteri


Jännittää kamalasti koko päivä, oikeastaan koko kuukausi ennen. Pukea housuihin vyö, että "näyttää tyylikkäältä". Lähteä ajoissa, jättää pikkuveli tanssimaan sadetanssia Fröbeleiden ja vaarin kanssa. Kiivetä kirjaston kahvilaan pillimehulle ja berliininmunkille, koska me mennään, hei koska me mennään. Astella ystävän kanssa hämärää puiston reunaa ja sitten pitkät rimpsut rappusia, koska niiden päässä on "permanto, oikea puoli, rivi kuusi". Kello soi yhden, kaksi, kolme kertaa, miettiä, näkeekö äiti todella neuloa täällä hämärässä. Nähdä Fedja-setä, tankoa pitkin liukuva kissa Matroskin ja metsäläinen koira Musti. Nauraa naakalle, joka on aika rokkihenkinen, posteljoonille, jolla on tuoda se kuuluisa Pörriäinen, lehmälle jolla iso utarelaukku kaulassa ja Doctor Martensin maiharit tietää äiti. Ja miten se traktori Trr Trr Mitja liikkuu no siellä näkyy alla vihreät Hai-saappaat. Nauraa, mutta monessa kohtaa katsoa niin keskittyneesti edessä aukeavaan maailmaan, että vieressä neulovaa äitiä alkaa itkettää. Ja kun esitys loppuu, ennenkuin viimeiset kumarrukset on kumarrettu, tietää, että tahtoo nähdä kuulla kokea pohtia kaiken uudelleen. On kai nyt isinkin päästävä tuo juttu katsomaan! Ja siihen asti me taidetaan näytellä oma näytelmä käsiohjelmasta leikatuilla paperinukeilla ja lavasteilla jokunen kerta ja monta.

Minä olen aina ollut teatterin lapsi. Nyt tiedän, että Vilppukin on.

***

Teatteriretki oli Vilpun lahja ystävälleen Maxille, joka täytti taannoin 4 vuotta. Onni ja hauskuus!


***

13 kommenttia:

  1. Minä en osaa noin kauniisti sitä kirjoittaa, mutta allekirjoitan koko litanian. Näytelmä oli kertakaikkisen ihastuttava ja 5-vuotias mitä mainioin teatteriseura. "Se lehmä oli kyllä hauska kun se söi ne verhot ja sitten se meinasi syödä lopputaputuksissa sen kukan mikä me sille vietiin."

    VastaaPoista
  2. Saisinko linkittää tämän vinkiksi sinne mun mitätehtäis-blogiin? Ihanasti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  3. Mekin käytiin juuri viikko sitten katsomassa tuo, oli kyllä ihana.

    VastaaPoista
  4. Vaari täällä, moi!
    Vajaat kaksi tuntia meni hienosti. "Palikat" katsottiin loppuun ja sitten luettiin pieni Pupu-kirjanen.
    Sitten "Frööbeli" taas alusta.
    Kolme neljä kertaa Valtti mainitsi "Äiti", "mamma", (ei sama kuin äiti)!
    Noin minuuttia ennen isin kotiintuloa pokka petti: itku!
    Loppu hyvin, kaikki hyvin!
    Terkut kaikille!

    VastaaPoista
  5. Oi! Odotan niin kovasti sitä, että saan vielä omani teatteriin! (Ja balettiin, ja oopperaan!) Muistan oman ensimmäisen teatteriesitykseni; kansallisteatterin punahilkan. Ja miten äiti ompeli minulle sinne punaisen leveähelmaisen takin, jossa oli ketainen vuori. Ja ah! Miten ihmeellistä oli teatterissa! Se on ollut oma paikka siitä asti. Joskus vielä, jonakin päivänä, saan olla taas myös mukana harjoituksissa, katsoa, tekeekö valaistus puvuille oikeutta, istuuko kaikki kuten pitää, ja tämän lisäksi nauttia tunnelmasta... Siihen asti olen mukana "ihan vaan katsojana", ja sekin on ihaninta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan vielä, että tämän innoittamana huomasin, että saman näytelmän versio menee ensi keväänä myös Helsingissä... Siitäpä sai joulumuori idean, ja nyt tuo päivä, jona saan Leijonamielen viedä teatteriin onkin lähempänä kuin osasin arvata! Suuri kiitos parhaasta ideasta siis sinulle!:)

      Poista
    2. Oi, onpa ihanaa! Ei suinkaan kestä kiitellä, on ihan parasta kun näitä huippuhetkiä saa lapsilleen jakaa mahdollisimman moni ja usein <3

      Poista
  6. Yhdyn Olinan ekaan lauseeseen! Ja tuohon, että aineettomat lahjat ovat huippuja. Niillä maailman talous noudsuun, niin ei tarvi kuluttaa tavaraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aineettomiin lahjoihin olemme viime vuosina luottaneet yhä useammin. Lasten kanssa on oppinut etsimään myös itselle iloa muusta kuin tavarasta. Joulun aikaan emme kauheasti ostele tavaraa, ja kaikkien ystävien ja sukulaisten kesken jaamme joka joulu lahjana tietyn summan johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Tänä vuonna panostetaan todnäk tyttöjen koulutukseen ja puhtaaseen juomaveteen toisella puolella maapalloa.

      Poista